Viimeinen runo

Tänä iltana kaikki on hiljaista

Kellon lyöntejä sävyttää Saari
Sen ideologia
Sen vapaus ja inhimillisyys

Tänä iltana kaikki on silti hiljaista
Hengitän vapautta keuhkoihini
Hengitän elämää ja toivoa

Jokainen askel pimeyteen tuntuu hyvältä

Nälkä ja jano ovat ja ovat
Mitä lie
Minulla on silti toivo
Minulla on tulevaisuus
Ja minulla on menneisyys

Minulla on kaikki
Ja ei mitään
Tragikoomisia asetelmia
Jeesukselta, syntipukki kaikelle
Eipähän tarvitse itseä syyttää
Jumalalta, siellä se aina keikkuu
Katselee ja hymyilee, kaiketi
Ainakin niin on hauska ajatella
Saattaahan se näyttää kieltäkin
Buddhalta, vakaana seisoo askeettisessa sotisovassaan maailman loppuun saakka
Olemisen pyhyys seuranaan
Saatanalta, se manaa ja palvoo tätä maailmaa ylitse muiden, ruokkii tiedonjanon hulluutta ja edistymisen portaita.
Minulta, joka juuri itseni ylensin kuolemattomien joukkoon kahden hullunihanan lapsen isänä ja yhden ihastuttavan naisen miehenä, vaikkei se tapahdukaan perinteisessä merkityksessä.

Olen täällä tänään. Olen ja elän
Huomista en tiedä
Huomista en palvo
Huominen on seuraava joka tapauksessa
Ja jos se ei niin teekkään
Miksi sille turhaan antaisin elämän nyt
Haavekuvia, tuuditan itseni silti uneen
Kauniilla maalauksilla tulevaisuudesta
Perheellisen miehen matkasta maailmalla
Perheellisen miehen matkasta lasten kanssa
Perheellisen miehen matkasta naisen kanssa
Perheellisen miehen suruttomasta ajasta
Ja perheellisen miehen laulusta vain perheelleen

Kiitos
Jumala, saatana, buddha, jeesus, ja minä.
Tai sinä.
Joka tapauksessa, sinä, joka näet, luet, kuulet, tahdot, tunnet, elät, koet.. ...minulla olisi sinulle yksi pyyntö. Älä ole ankara itsellesi. Rakasta ja usko elämän mahdollisuuksiin.

12.4.2018