Vankkureita ohjastava luinen käsi
Kirjavalla viikatteellaan katkoo
Liitäntäni paikkaan ja aikaan
Pakenen mieleni maastosta
Kaipuu kahlitsee liikaa
Olen etsintäkuulutettu
Tuntoni ja ajatukseni ovat hälyttäneet etsintäpartiot
Niiden häikäisevät valokiilat halkovat tummaa ilmaa
Teräviä muotoja
Pehmeät huulet kutsuvat luokseen
Kiilto
Herkullinen lämpö koskemassa kaikkialle
Rakkaus
Olen karkuri
Henkipatto
Päästäkseni kaikelta karkuun
Joutuisin jättämään kaiken
Olemaan todellisuuden yksin kaksin itseni, mieleni, kehoni, ympäristöni kanssa.
Kaikkien kanssa yksin
Ilman omistussuhdetta mihinkään
Haihdun
Haihdutan sen kuoleman surullisen sydämenkuoren
Tummansiniset purot vuotavat jalkapohjieni lävitse
Läiskyvät ylitse nivusteni kaipaavassa huudossa
Mieleni miltei hukkuneena
Todellisia sävyjä
Todellisia kaikuja
Todellisia olemuksia
Missä niitä on?
Missä on violetin valjastus?
Keltaisen kajastus?
Vihreän viattomuus?
Punaisen polte?
Punaisen, keltaisen, vihreän, sinisen, violetin, valkoisen, mustan. Kaiken.
Tumman sinen hyökyaalto.
1.1.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.