Aikatuoli

Istun ajassa Pyytäen anteeksi olemistani

Olemustani
Tekojani
Itseltäni

Istun hiljaisuudessa
Ajassa
Matkan täyttäessä sieluni
Istun tyhjyydessä
Alati vainoavassa hiljaisuudessa

Katoan aikaan
Katoan sinuun
Katoan kaipaukseen
Eikä ole ketään
Joka sen voisi täyttää

Huulten lumo
Palo
Hehku
Ihon palava huokaus

Hiljaa kulkeva seinäkellon ääni kaikuu toiselta seinältä takaisin

Matkani määränpää
On olla tyhjyys
On olla
Ja hyväksyä olemiseni

Vanhentuva mies
Alati vanhentuva
Naurettava
Turha
Istuu ajassa
Kellojen tikittäessä sinfoniaansa

Ainainen aika

Ainainen tyhjyys

Ainaiset odottavat kyyneleet

Ainainen viha kyynelten alla

Takana
Estän ne
En halua vuodattaa yhtään kyyneltä

Ne satuttavat
Eikä minua kukaan lohduta

Olen matkassani
Olen matkassani ajassa

Aikakoneeni on hajonnut
Se vain toistaa samaa päivää
Samaa hetkeä
Samaa
Päivästä toiseen

Olen tyhjyyden airut
Pelkoni ruumiillistuma
Häpeäni ja vihani kehto
Ja hiljaa laulan tuutulaulun
Sammuville silmilleni


Olin enemmän kuin luulin
Pelkäsin olevani vähemmän
Nyt olen vähemmän

Kadun päiviäni
Kadun viikkojani
Häpeän päivieni kulkua
Häpeän hetkiäni

Pelkkää pelkoa
Kiteytyneenä kaikkeen
Jokaiseen sanaan
Lauseeseen
Eleeseen
Olemukseen
Pelkoa

Pelkoa olla minä

Pelkoa uskoa itseensä

Pelkoa elämästä

Pelkoa kaikesta

24.10.2017