Ristiinasetetut pöytäliinat valuvat pöydän reunan yli laiskasti kuunnellen painovoiman kutsua
Maljakot, pähkinät, makeiset ja kynttilät ovat portinvartijoina liinojen tuonelaan
Dramatiikkakin voi sävyttää pöytäliinan matkaa pöydältä maahan ja sen olemus täyttyä tuolloin yltäkylläisestä varmuudesta oman olemisensa päättymiseen
Ensin kuivattuja ja sitten taas kasteltuja lehtiä on liinan reunalla omassa lämpöisessä paljussaan. Kuin pienet ja suuret ihmiset omissaan.
Kynttilöiden palamattomat sydämet soivat hiljaista untaan. Uupuva liekki. Kuin oma sydänlankani, hiljaisena lepäämässä odottaen sytyttäjäänsä saadakseen viimein olla elossa. Sydänlangat myös loppuvat palaessaan.
Hetkellinen lamaantuminen
Kaikkeus kuulostelee nimeäsi
Hiljalleen tippuvat molekyylihiutaleet laskostavat huntunsa yllesi
Rakas
Tahtoisin silittää ihoasi ja kiittää tästä elämästä
Kiittää moninaisuuksien seassa luoviessani sen kaiken mahdollisuudesta
Ajan saatteessa hennot askeleet kaikuvat määrättömillä poluilla
Askel ja toinen
Henki
Ja toinen
Molekyylihiutale laskostuu
Ja pian uusi jälki on painautunut polulle
Päivät kaikkoavat jonnekin
Olen polullani vaiko kenties vain polulla
Päämäärättömänä katson risteäviä polkuja
Kuinka merkityksettömyyden meri lakaisee aaltoihinsa askeleiden jäljet
Kuinka kokonaiset ovatkin vain suuremman osia
Kuinka hengitykseni on ihmeellinen asia
Pähkinät, kynttilät ja makeiset ovat onnistuneet tähänastisessa vartijan työssään
Liinat lepäävät pöydällä
Hiljainen kolahdus, sihahdus, narina, kopsahdus
Askeleen epämääräinen narina ja paperin rytistyvä maisema
Elämää on ympärillä niin moninaisissa muodoissa, että yhden käsityskyky loppuu olemasta riittävä, vaikka yksi kuvittelisikin toista
Väsymys
Solujen toive
Levätä
27.12.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.