Askeleeni painavat valovuosien verran, enkä kykene enää hengittämään samassa tilassa tyhjyyden kanssa. Silti, silti se on ainoa rakkauteni.
Valehtelen sanoillani, valehtelen sinulle ja minulle. Valehtelen sinne ja tänne. Valehtelen, koska voin.
Pieni kipu siellä, pieni täällä. Elämä siellä ja elämä täällä. Painun hiljaiseen elooni, olooni, matkaani.
Painun sinne syvälle uumeniin, ja riisun sanoistani seksuaaliset merkitykset.
Väsynyt minä. Kaurapuurogangsteri ja sen tilaama elämä. Hengitykseni kulkee eestaas.
Sanoja.
Jatkuvia sanoja.
Sanoja ja niiden sanoja.
Sanoma.
Sanomana vain tyhjyys ja hetki. Elämä ja rakkauden retki. Puhalla kynttilään liekki, annan sen elää ja loistaa.
Elää ja loistaa.
Elää.
Hidas aalto. Matkustajan viimeinen rukous ja sanoma kaikkeuden sävyille. Ollaanko hiljaa ja lauletaan kovaa? Tyhjyys laulaa kovempaa. Kaikkeus rakastaa kauempaa. Elämä halaa rakastaan. Rakkaus täyttää elämää. Elämä kulkee matkallaan. Matka huutaa seuraa. Seura riistää vapauden. Vapaus on koko elämän kauneus. Kauneus lepää sylissäsi. Sylisi soi sisimpääni. Sisimpäni sulaa aaltoihin. Aallot lyövät hyljätyille rannoille. Rannat laulavat tyhjyyttään. Tyhjyys laulaa kovempaa...
Katson televisiota. Olen tehnyt sitä koko päivän. Ne puhuvat nyt, että aina on pärjättävä yksin. Viitekehyksiin asettelen itseni, enkä haluaisi aina pärjätä yksin.
Luottamus toiseen ihmiseen. Luottamus kaikkiin ja kaikkeuteen. Luottamus itseen.
?.12.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.