Olen omistamaton
Matkalainen ajan ja maan
Peilistä minua katsoo vanhus
Vanhusta katsoo nuori poika
Ei ole mitään
Oksennan solujeni sykkeeseen
Uudelleen olen yksin
Ja sitä haluan ollakin
En vain tiedä
Kuinka kauan jaksan
Mistä löydän valinnan varmuuden
Rauhan
Sielun soitannon
Kuutamo-öiset sonaatit soittamassa
Mistä löydän sinut?
Ei ole mitään
Hiljainen maisema täyttää olemisen
Sohvan reunoja säestää autuas viileys
En haluaisi koskea keneenkään
Itkenkö itseni uneen
Mistä löydän minut
Tekemällä tehty jatkumo-kudelma
Edessäni aikakausi vääriä;oikeita valintoja
Voisin tyhjentyä sinuun
Täyttyä sinusta
Olla sinä
Ja hetken huutaa armoitettua laventelia
Ei ole mitään
Ainoastaan keinotodellisuuden keinovalot luovat elämääni jonkinlaisen syvyyden
Jotain mihin koskettaa ja heijastaa
Nälkäni hakkaa tuttua sooloaan
Ei ole muutakaan
En ole yksinäinen
Olen täyttymys
En ole kokonainen
Olen
Silti
Aika ja yksinäisyys
Kulkevat matkassani ja kumarran niitä
Ei ole mitään
Uusi päivä nousee
Sen todellisuus hengittää niskaan
Pakottaa omakseen
En haluaisi
Sukellus unohdukseen
Sukellus jonnekin hiljaiseen mereen
Leijua alas simpukan lailla
Aallosta ja virrasta toiseen
Meren tyyni syli jatkumona
Aina vain syvempään
Tummansininen palaa mustaksi
Musta palaa pois
Sillä ei ole merkitystä enää
Aalto lyö rantaan jossain kaukana
Ei ole mitään
Ei ole mitään
Sieltä löydän kaiken
26.7.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.