Miten tämä voi olla lasten satu, kun yksikään lapsi ei ole tätä kirjoittanut. Silti pitää kuuleman mukaan tarinoida joitain satunnaisia sanoja sopivaan järjestykseen. Olenko vielä teidän tiellänne, kysymys herää hetkittäin.
Tottakai. Lempeys ja elämä kulkevat käsi kädessä. Elämme eteenpäin ja jokainen hetki on hengityksemme sävyttämä todellisuus. Kuka ja missä olet, olen, olemme. Kuka kaikuu seinillä ilman vastausta multiversumin rajojen sulautuessa toisiinsa uudestaan ja uudestaan. Todellisuuksien näin muovautuessa erillisiin paloihin olemme ja elämme.
Kenenkään suurimpiin haaveisiin ei kuulu todellisuuden todellisen luonteen havaitseminen sen puhtaimmassa muodossaan, sillä todellisuus sulattaa olemuksesi olemattomaksi ja joudut menettämään paikkasi valintoja tekevänä aistikokemuksien kimppuna.
Olen suurempaa rakkautta, olen suurempaa maailmaa, olet suurempi rakkaus, olet suurempi maailma.
Katso sanojani. Niiden lento iltaisessa hämyssä voi siivittää kokonaisen maailmankaikkeuden uuteen toivoon ja lempeään valoon koko kaikkeutta kohtaan.
Tunnen sinun olemuksesi olemisen tason.
Valo on loistava sellaisista silmistä, jotka ovat valmiit kohtaamaan maailman. Kohtaamaan sinut. Kohtaamaan minut. Kohtaamaan meidät ja teidät. Kohtaamaan pelot. Kohtaamaan rakkaudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.