26 heinäkuuta, 2020

Tarina Anahuj Mustasta, Rosvopääliköstä

Sama sävel toistaa vuodesta toiseen
Soittaen epätoivoista säveltään
Hakaisia ristejä

Piilotan sinun elämäsi minulta
Etten näkisi
Kuka minä olen

Loihtiiko joku kenties joskus vielä
Tästä elämästä hyvän
Voiko jostain hehkua lämpö
Kylmimpäänkin sydämeen

Öljy virtaa
Musta kulta
Karsta

Toivo herää
Vain sellaisina iltoina
Kun syksyiset madot taittavat niskansa
Möyhentävät maan
Johon käyn lepäämään

Valona ei loista taivaan tähdet ja kuu
Valo vain satuttaa
Valona loistaa yön pimeys
Illan ainoa huokaus kuuluu
Vanhempien suusta
Jotka hiljaa rukoilevat poikaansa

Kynttilöiden valossa näen sentään
Tehdä pimeässä sellaisia haureisia töitä
Joiden päivänvaloon saattaminen
Sytyttäisi vain ne palamaan

Ilta ja yö
Niitä minä käyn
Päivästä toiseen nukun pois elämääni
Päivästä toiseen
Päivästä toiseen

Päivästä toiseen

Ja katso
Joskus tähdet syttyvät


Silloin herään loisteeseen
Joka häikäisee
Saattelee sieluni valoon

Siellä tanssin kevein askelin
Välittämättä huomisesta
Välittämättä tästä päivästä
Välittämättä eilisestä

Siellä tanssin
Kevein
Askelin

Sormieni päät hapuilevat pianon koskettimia
Tavailevat nuottien alkeita
Yhtyvät maailman lauluun
Kevein askelin

Kevein askelin

Ja katso
Tähdet loistavat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.

Usko pois

  Tiedätkö, jotain siistiä on tapahtumassa. En osaa sitä selittää, tai pukea muuten sanoiksi . Mutta muistatko, vielä eilen kaikki oli lakas...

Suositut tekstit