Ei ole mitään

Olen omistamaton

Matkalainen ajan ja maan

Peilistä minua katsoo vanhus

Vanhusta katsoo nuori poika

Ei ole mitään

Oksennan solujeni sykkeeseen

Uudelleen olen yksin

Ja sitä haluan ollakin

En vain tiedä

Kuinka kauan jaksan

Mistä löydän valinnan varmuuden

Rauhan

Sielun soitannon

Kuutamo-öiset sonaatit soittamassa

Mistä löydän sinut?

Ei ole mitään

Hiljainen maisema täyttää olemisen

Sohvan reunoja säestää autuas viileys

En haluaisi koskea keneenkään

Itkenkö itseni uneen

Mistä löydän minut

Tekemällä tehty jatkumo-kudelma

Edessäni aikakausi vääriä;oikeita valintoja

Voisin tyhjentyä sinuun

Täyttyä sinusta

Olla sinä

Ja hetken huutaa armoitettua laventelia

Ei ole mitään

Ainoastaan keinotodellisuuden keinovalot luovat elämääni jonkinlaisen syvyyden

Jotain mihin koskettaa ja heijastaa

Nälkäni hakkaa tuttua sooloaan

Ei ole muutakaan

En ole yksinäinen

Olen täyttymys

En ole kokonainen

Olen

Silti

Aika ja yksinäisyys

Kulkevat matkassani ja kumarran niitä

Ei ole mitään

Uusi päivä nousee

Sen todellisuus hengittää niskaan

Pakottaa omakseen

En haluaisi

Sukellus unohdukseen

Sukellus jonnekin hiljaiseen mereen

Leijua alas simpukan lailla

Aallosta ja virrasta toiseen

Meren tyyni syli jatkumona

Aina vain syvempään

Tummansininen palaa mustaksi

Musta palaa pois

Sillä ei ole merkitystä enää

Aalto lyö rantaan jossain kaukana

Ei ole mitään

Ei ole mitään

Sieltä löydän kaiken