Jos ne hetket määrittivät olemiseni määrää
Haihduin ja olin olematta
kuin kuvajainen yössä
kalpeana silmänsä näkyen
kiiluen
keltaisen aistin alta
Jos ne hetket määrittivät olemiseni määrää
kasvoin pitkin tuntureita
karhunsammal ihoani kiertäen
kantapääastujan raskaalla askeleella
hiipien
luojani maassa
Jos ne hetket määrittivät olemiseni määrää
minä, teräsbetonin lapsi
kuin hiekanjyvä rannalla
murenemassa ajassa
tuuli
vieden omansa pois
Jos ne hetket määrittivät olemiseni määrää
...
Syvässä unessa heräävän hetki
katkonainen unen taival
luultuja todellisuuksia
valveaika täynnä
Minä luulen tätä
ja minä luulen sitä
ja siihen luuloon minä sitten
perustan oman temppelini
Katkonaiset hengitykset
itänaapurin pelko ja vastavoima
samassa hyllyvässä verisessä kasassa
on sirpit, vasarat, viivat, tähdet ja kompassit
Minä luulen sitä
ja minä luulen tätä
ja siihen luuloon sitten
on hyvä kaikki lopettaa
...
Oliko se Jeesus siellä?
vähän epäilen
kas ma lepäilen
vaan en unta saa
verestä täyttyy maa
ja kaikki kaunis katoaa
...
21.3.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.