Yksinäisten pisaroiden sointi

Kaipaamaan sinua jäisi lintujen laulu ja metsien syli

ihmiskunta jos katoisi ja aika vain pyyhkisi ihmisen yli

Ei olisi sanoittajaa enää, ei tähdelle ei kuulle

Sanojen universumi soljuisi enää kenenkään suulle

Ei fantasiaa luotuna suden yksinäiseen ulvontaan

Mystiikka katoaisi, kaikkoaisi kaikki nälkään kalvavaan

Vain yksinäisten pisaroiden sointi lauluaan laulaisi

Lehtien kuiskeessa ei kukaan suutelisi, halaisi
tähtien tuikkeessa toivo enää kellekään palaisi

Kaikkoaisi kaupunkien ihmeelliset valot

Tulen alle vyöryisivät jättimäiset talot

Jäisimme kaipaamaan pientä ihmisen lasta

jolla paikkansa, joka niin alussa vasta

Ja neiti kevät, yöhön silmänsä luodessaan

kipeän kyyneleen tuntisi hän iäti poskellaan

4.2.2024