Kulkevat pitkin olemukseni säikeitä ajassa
Kietoutuen
peittäen
Todellisuuteni
Jossa toivoin olevani olemassa
Ajan viitta liehuu tuulessa
Villisti lentävät syksyn lehdet poukkoilevat
Syöksyvät viitan liepeiden alta
Yrittäen muistuttaa jostakin tärkeästä
Katson pimenevään iltaan
Tähdet maan päällä ja taivaissa
Ovat olemassa
Nälkä
Taas tuo tuttu vieras
Kyyneleet juoksevat suussani
Todellisuuteni
Jossa en jaksaisi enää olla
Kellon viisareissa on lohtua
Tapettien pinnoissa tomua
Keinun äänessä hiljaisuus keskellä huonetta
10.9.2023
❤️💔
VastaaPoistaO
Oon alkanu harkitteen tän blogintapasen siirtoo jonneki, ku tosiaan tää kommenttikentä on ihan orpana. Jossain välissä pystyin mielestäni vastaan suoraan hallintapaneelista tänne, jos tuli kommentti, nyt sitä optiota ei ole. Pitää näemmä tulla blogin puolelle, ja sitkään ei pysty vastaan nimellään. Erikoinen ominaisuus ...
Poista