Vihreästä kullankeltaiseen
Ajelehdin meressä
Kaukana siintävät silkistä punotut verhot
Matkani matka, kultaisen pojan kultainen miehistyminen kultaisen keski-iän kultaisissa sidoksissa.
Kulta ja sen kimallus sokaisee,
lattiaan lakaisee
Hyvän tahdon ja viattoman mielen
Salpaa jumalan kielen
Nälkä uudelleen riivaa
Meikä lakaisee lattiaa
Tää on duunia
Raksan työmiesten puuhia
Joku hämmentää kattilaa
Taas liemet kuumat porisee
Ja joku hullu musaansa sanelee
Syvään kaukaisuuteen uponneet
Elämän mittainen nälkämatka
Pakolainen ajan virrassa
Kyynikko, manipulaatikko
Erikoisominaisuuksiltaan empaatikko
Pisaroiden sataessa tunnen jatkumon kasvavan. Elämän olevan ja kaikkeuden huokaavan. Valaiseva fotonivyö juoksee läpi ajatusteni sumuverhon; valo ja rakkaus voittaa.
Koitossa kajoisan aamuni yskin yöllisiä pisaroita. Elämäni pyynnöstä olla, laulaa, kertoa, tahtoa, tuntea, nauttia. Aamun vaalea verho lainehtii kaikkeuden ympärillä ja olen yhtä sateen kanssa.
Pisarat tulkaa ja kastelkaa minut.
31.10.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.