Olemme olleet tässä kvadrantissa kauan. Pidempään, kuin muissa yhteensä. Sisätilat huokuvat menneen ajan rauhattomuutta ja rauhaa.
Väsyneiden kehojemme solut huutavat jotain, mitä emme osaa tunnistaa. Elämä hiljentyy. Arkku laskeutuu mustaan multaan. Päivänkoitossa värivalot muuttuvat harmaaksi betoniksi ja tuska saavuttaa mielen.
Olen matkalla menneille maille. Illassa sikeävät elämänkipinät leijailevat tuhkana maahan. Aurinkotuuli pyyhkii kuolleen maan pintaa.
9.1.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.