Hengen kulun vihaiset kierrot
Ovat kauas poistuneet
Yksinäisten sumuisten henkäyksien seasta
Löydän hiljaisuuden, mitä vaalia
Yksikään ei kuole turhaan
Poistuneen kun mun näätte
Menneen maailmojen ääriin ja ylitse
Itkunne olkoot nauravaisia
Kyyneleidenne vuoto
Se olkoot syystä ilon
Että sain kunnian jatkaa matkaa
Poistuneen kun mun näätte
Savu kiertää rantaa
Tervainen kipinä sinkoutuu sen perään
Mitä iloa on elää?
Ensimmäisen, viimeisen, toissijaisen ja tärkeimmän
Olen olemassa tätä elämää varten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.