Katson sumuista ilmaa
Jazzin tummentama ilma asunnossani väreilee
Ajattelen sinua
Ja sinua
Ihmisiä
Jatkuva tunne
Hivelevä tyhjyys
Olen kosketuksen päässä onnesta
Naurusta
Ilosta
Olen elävä mannekiini
Joka ei voi vuodattaa kyyneleitä
Sumu hiipii ikkunanpielistä sisään
se leikkii verkkokalvoillani ja mielelläni
hyväilee herkimpiä kohtiani
antaen minun tuntea kosketuksen
Vuodet kuluvat
Kiitävät tornadoina ohitseni
Vain rakkaus sanoihini elää
Katson tyhjää makuuhuonettani
En halua olla siellä
Huonekärpänen laskeutuu nenälleni
Annan sen kulkea
Saan tietää
Miltä tuntuu kun joku hienovaraisesti koskettaa ihoani
Tahdoin rakkautta
Jaksaakseni jälleen tuskien viikot ilman iloa
Jonkun jakamaan vuoteeni
Nukkuakseen kanssani
Jonkun johon käpertyä ja tuntea olevansa turvassa
Rappukäytävän tyhjyydestä kuuluu kolinaa
Joku palaa kotiinsa onhan perjantai
Ja yö
Toivon olevani olematon, ilman minua, ilman surua
Ilman kaipuuta toisen ihmisen luo
Painan mielessäni rintaani
Saattelen kivun taivaanrantaan
Jonne se jää säkenöimään
Katson peiliin ja kovetan itseni
Se oli herkkä hetkeni
Ole minun rakkaani
Pysy minun kanssani
Anna minullekin valoa
Huutaa jokin eksynyt lapsi
Annan sille almun
Pärjätköön sillä
Kolkko kuvani lämmittää silmiäni
Vaalin heijastustani antaen sille elämän arvon
Toisten lämpö ja rakkaus ovat vain kuviteltuja arvoja
Oikeat arvot löytyvät siinä statuksessa
Minkä saan ansioistani seurapiiritapahtumissa
Edes tämä elämä ei ole minun arvoiseni
Silti, kun istun yössä yksin asuntoni tyhjien seinien kaiuttaessa viaplayn toistamia sointuja
tunnen sisälläni kaipuun
toivon sinusta, että olisit tässä ja vierelläni
että saisin olla sinussa
että saisin olla tunnoltani rauhassa
ettei minun tarvitsisi haluta
Haluan laittaa nälkäni sanelemana selaimen toistamaan nauhoitettuja fyysisiä yhtymisiä
joissa kerta kerran jälkeen toistetaan samaa kaavaa
kuinka kauneus katoaa noihin mekaanisiin suorituksiin
vihaisiin , tuskaisiin silmiin ja halveksuviin katseisiin
nälkäni
se pyytää seurakseni edes ihmistä, jolle maksan siitä
että saisin olla
antaisin rahan kyyneleiden virrata vapaana
että saisin rauhan sisälleni
Haalin vierelleni tyhjiä kuoria
Haluan täyttyä kuorten tarjoamista hetkellisistä hormoonisateista
Yksikään aito sisimpäni tunne ei saa enää astua temppeliini
Siellä kulkevien askeleet ovat kullalla silatttuja ja kaikkeuden merkitsemiä satuja
Olen yksin vaan olen tärkeämpi kuin muut
Enkä voi luopua paikastani, jonka vaivalla itselleni anastin
Lapseni itkevät öisin isäänsä
Vaan minulla on tärkeämpi tehtävä
Minun pitää löytää itselleni jotain isompaa ja suurempaa
Sellaisia sanoja, joihin voisin rakastua uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
Täyttyä joka hetki sanojeni tuomasta hurmasta
Sanojeni
Joita kukaan ei näe tai kuule
Niiden sanojen jotka ovat tärkeämpää kuin mikään muu
Iljetän itseäni. Enkä voi sille mitään
Kaikki jatkuu päivästä toiseen samana
Samat tavat toistuvat
Kelaan ihmisiä lähelleni
Vavan mitan päähän itsestäni
Vaan joku toinen saa irrottaa koukut jotta saan ne jälleen pyyntiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.